?

Log in

No account? Create an account
   Journal    Friends    Archive    Profile    Memories
 

Kirjanymfin merkintöjä

heinäk. 30., 2006 12:16 pm

Aloin peräti taas päivittää tätä, ja laitoin juuri kolme kirjakuvausta lisää. Yritän jatkaa kohtalaisen pian, mutta nyt ongelmana alkaa olla se, että koska olin ylipäätään unohtanut pitää kirjaa lukemistani kirjoista, nyt en ole varma, muistanko kaikkia, jotka olen viime kuukausina lukenut. Olen tehnyt listaa muistamistani kirjoista, mutta sen mukaan mitä kykenen muistamaan, olisin lukenut tämän vuoden aikana vasta 13 kirjaa. Jotenkin tavallista vauhtiani ajatellen se tuntuu epätodennäköiseltä, vaikka toisaalta tänä vuonna olen lukenut vähemmällä kiireellä kuin ennen ja olen lukenut välillä aika aikaavieviä kirjoja. Sitä paitsi minulla on tällä hetkellä kesken hirmuinen määrä kirjoja, ja olen monta kertaa aloittanut jotain lukematta sitä loppuu. Mutta silti tuntuu, että niitä pitäisi olla enemmän. Saa nähdä, muistanko kaikkia.

Välillä mietityttää, onko minusta ylipäätään ylläpitämään tätä enää, toisaalta olisi mukava jotenkin pitää kirjaa lukemistani kirjoista sekä siitä, mitä niistä ajattelin. No, katsotaan.

Mieliala: productiveproductive

1 kommentti - Jätä vastaus tähän

heinäk. 30., 2006 12:14 pm 7. Aleksandr Puškin: Jevgeni Onegin

7. Aleksandr Puškin: Jevgeni Onegin

Päivämäärä: huhtikuussa

Venäläisen kirjallisuuden klassikoita, runoromaani josta Tsaikovski on säveltänyt yhden kuuluisimmista oopperoistaan. Tarina kertoo Jevgeni Oneginista, hyvää tarkoittavasta mutta päättämättömästä ja heikkotahtoisesta nuoresta miehestä, jolla on kyllä aineelliset mahdollisuudet tehdä paljon, mutta kyvyttömyys ryhtyä innolla mihinkään. Onegin harhailee päämäärättömänä ja päätyy lopulta ystävyyteen runollisen nuorukaisen Vladimir Lenskin kanssa sekä tutustumaan haaveelliseen, intohimoiseen Tatjana-neitoon.

Kaunista kieltä ja kiinnostavia henkilöitä ja ajatuksia; päähenkilöitä teki mieli välillä tarttua niskasta kiinni ja lyödä heidän päitään yhteen, jos niihin vaikka tulisi siten enemmän järkeä. Se taisi olla tarkoituskin. Inhimillisine typeryyksineen nämä ihmiset ovat välillä hermoillekäyviä ja silti heille tahtoo hyvää.

Jätä vastaus tähän

heinäk. 30., 2006 12:13 pm Richard Barkeley: The Road to Mayerling

6. Richard Barkeley: The Road to Mayerling: The Life and Death of Crown Prince Rudolph of Austria

päivämäärä: maaliskuussa

Harvoja kunnollisia englanniksi saatavilla olevia elämäkertoja Itävallan kruununprinssi Rudolfista. Hyvin kirjoitettu, samoin kuin hyvin dokumentoitu, jotta voi tarkistaa kirjoittajan nojautuvan lähteisiin eikä vain keksivän juttuja omasta päästään. Barkeley selittääkin tarkkaan, miten on tullut johtopäätöksiinsä Rudolfin elämää ja kuolemaa koskevissa kysymyksissä, ja kertoo myös tarkkaan ne huhut, joita kumoaa. Se helpottaa sen päättämistä, onko hänen kanssaan samaa mieltä – mikä onkin hyvä, koska Barkeleyllä tuntuu olevan selkeä asenne aiheeseensa. Hän on hyvin myötämielinen Rudolfille, mitä en pistä pahakseni koska pidän hänestä itsekin, mutta se ja kirjan kirjoittaminen 50-luvulla näkyy siinä, että Barkeleyllä on tarve kaunistella monia Rudolfin elämän puolia ja olla helpolla hyväksymättä väitteitä vaikkapa Rudolfin vähemmän täydellisestä seksuaalimoraalista. Toisaalta on ihan virkistäväkin lukea sellaista, joka ei ota hurjimpia huhuja todesta, toisaalta nyt jää vähän kaunistelun tunne.

Kokonaisuudessaan kirja on kuitenkin hyvä keino tutustua Rudolfiin ihmisenä ja hänen ajatuksiinsa ja elämäänsä. Hänen kuolemansa Barkeley sen sijaan jättää turhankin vähälle tarkastelulle, samoin Rudolfin rakastajattaren Mary Vetseran merkityksen. Nyt tuntuu, että kirjan lopussa jää liikaa vastaamattomia kysymyksiä.

Jätä vastaus tähän

heinäk. 30., 2006 12:12 pm 5. Terry Pratchett & Neil Gaiman: Good Omens

5. Terry Pratchett & Neil Gaiman: Good Omens (suom. Hyviä enteitä)

päivämäärä: maaliskuussa

Vanhan suosikin uudelleenlukemista. Siitä oli jo muutama vuosi, kun olin tämän kirjan viimeksi lukenut, ja edelleen se oli yhtä nautittava. Aziraphale ja Crowley ovat ihanimmat enkeli ja demoni ikinä, ja tämä on varmasti ylipäätään hykerryttävin lopunajan kertomus, mitä on kirjoitettu. Jos Antikristus tulee, toivottavasti hän on sellainen kuin Adam.

Musiikki: Steve Barton: All I Ask of You

1 kommentti - Jätä vastaus tähän

toukok. 25., 2006 09:47 pm

En ole kokonaan unohtanut tätä päiväkirjaa... Alan taas päivittää, toivottavasti saan kirjoitettua viime kuukausina lukemani kirjat ennen kuin unohdan niistä joitakin. Mutta nyt en jaksa kirjoittaa useammasta kuin yhdestä kirjasta.

Jätä vastaus tähän

toukok. 25., 2006 09:37 pm 4/2006: Emma Donoghue: Kissing the Witch

4. Emma Donoghue: Kissing the Witch

Päivämäärä: n. 16.3.2006

Novellikokoelma, jonka tarinat pohjautuvat vanhoihin tuttuihin satuihin esimerkiksi Lumikista, Tuhkimosta, Kaunottaresta ja Hirviöstä ja Pienestä Merenneidosta (sekä vähemmänkin tunnettuihin satuihin), mutta kertovat ne uudesta näkökulmasta, joka korostaa naishenkilöiden omaa toimintaa ja uusien voimien löytämistä ja tarjoaa yllättäviä tulkintoja ja vanhasta tutusta poikkeavia loppuratkaisuja. Usein mukana on myös naisten välinen rakkaus tai muut naisten väliset siteet.

Novellien kieli on ihastuttavaa: kaunista ja herkän aistillista, omaperäistä ja sopivan vihjailevaa ja toisaalta suoraa ja yksinkertaista. Uudet tulkinnat vanhoista saduista toimivat aivan hämmästyttävän hyvin ja tuovat vihdoin vahvempien naisten näkökulmaa noihin tarinoihin ja näyttävät, että samat tarinat voi nähdä muussakin kuin perinteisessä näkökulmassa. Hyvinkirjoitetut naisten välisestä rakkaudesta kertovat tarinat ovat myös enemmän kuin tervetulleita. Mielenkiintoista on myös tapa, millä teos on rakennettu: novellit linkittyvät yhteen siten, että jokaisen lopussa kertojana oleva nainen pyytää toista novellissa ollutta naista kertomaan oman tarinansa, joka muodostaa sitten seuraavan novellin.

Eniten minua häiritsi se, että kun eräässä novellissa kertojana on vähän yksinkertainen nainen, niin kieli on kirjoitettu mukailemaan hänen puhetapaansa, joka on oikeastaan aika vaikea ymmärtää. Kaikissa muissa novelleissa kertojanääni soljui mukavasti eteenpäin, mutta tuossa yritys kirjoittaa tuollaisen naisen sanoilla teki sitten lukemisesta vaikeaa. Olisin mieluummin valinnut jonkun muun ratkaisun. Muuten kirja on ihastuttava. Suosittelen erittäin lämpimästi.

Jätä vastaus tähän

huhtik. 1., 2006 09:42 pm 3/2006: Elizabeth Kostova: The Historian

3. Elizabeth Kostova: The Historian

Päivämäärä: helmikuun alkua

Laaja romaani, jonka perusjuonena on edelleen nykyaikana (tai joitain kymmeniä vuosia sitten) Euroopassa vaeltavan kreivi Draculan arvoituksen selvittäminen. Samalla tarinaan kietoutuu kuitenkin runsaasti eurooppalaista historiaa ja kulttuuria. Sellaisena sekä hyvänä jännityskertomuksena se onnistui imaisemaan minut mukaansa heti, vaikken sitä aloittaessani (joulukuun loppupuolella) vielä piitannut tippaakaan vampyyreistä. Sittemminhän se asia on korjaantunut, osittain tämän romaanin, osittain Tanz der Vampire -musikaalin ansiosta.

Romaani on yli 600 sivua pitkä, enkä osaa sanoa, puuduttavatko sen pitkät keskustelut Euroopan kulttuurihistoriasta ja idän ja lännen kamppailuista joitain lukijoita, mutta minusta se kaikki oli hirmuisen mielenkiintoista ja hyvin kerrottua. Tarina liikkuu monella eri aikatasolla ja koostuu tarinoista tarinoiden sisällä. Tytär kertoo tarinaa, jonka hänen isänsä kertoo hänelle, mutta kertoo myös omista seikkailuistaan, ja isän tarinan sisällä on runsas määrä muiden henkilöiden kertomuksia keskustelujen, kirjeiden ja keskiaikaisten käsikirjoitusten muodossa. Tämä kaikki oli minusta suunnattoman kiehtovaa, ja kirja on aika hyvin kirjoitettu. Sitä voisi kutsua vaikka huomattavasti paremmaksi versioksi Da Vinci -koodista - siinä niin ikään kulttuurihistoriasta etsitään salaisuutta, joka vastaa uhkaavaan arvoitukseen nykypäivässä, mutta The Historian on huomattavasti paremmin kirjoitetttu eikä sitä paitsi väitä teorioidensa olevan totta. Sen lisäksi, että minulla oli hauskaa ja jännittävää tätä kirjaa lukiessani, se herätti minussa kiinnostuksen vaikka mitä historiaan, eurooppalaiseen kulttuuriin ja vampyyreihin liittyviä asioita kohtaan. Jossain vaiheessa ehtiessäni varmaan luen sen uudestaan. Todella erinomainen kirja!

Mieliala: calmcalm
Musiikki: Jesper Tydén: Wenn ich dein Spiegel wär

Jätä vastaus tähän

maalisk. 30., 2006 02:43 pm

Olen laiminlyönyt tätä lukupäiväkirjaa, osittain siksi etten ole lukenutkaan ahkerasti, mutta lähinnä yleisen keskittymiskyvyn puutteen vuoksi. Nyt olen taas alkanut lukea enemmän ja olen aika monta kirjaa jäljessä täällä, vaikka äsken päivitinkin hiukan. Yritän lähiaikoina kirjoittaa kaikista parin viime kuukauden aikana lukemistani kirjoista, sitä mukaa kuin nyt tässä ehdin.

Jätä vastaus tähän

maalisk. 30., 2006 02:35 pm 2/2006: Ludwig Merkle: Sissi - the Tragic Empress

2. Ludwig Merkle: Sissi - the Tragic Empress (Sissi - Die Schöne Kaiserin)

Päivämäärä: 28.1.2006

Janotessani tietoa keisarinna Elisabethista (Sissi/Sisi) luin tämän lyhyen kirjan hänestä, joka on kyllä enemmän runsaasti tekstitetty kuvakirja kuin varsinainen elämäkerta. Juuri sellaisena se onkin ihan mielenkiintoinen - on paljon upeita kuvia Elisabethista, hänen sukulaisistaan ja paikoista, joissa hän oleskeli, ja mielenkiintoisia pikku yksityiskohtia. Mutta varsinaisena hänen elämäkertanaan se ei ole kummoinen. Tekstiä on sen verran vähän, että kuvaus on ylimalkainen, ja enimmäkseen se tyytyy siteeraamaan toisia elämäkertoja - välillä ivaillen niiden sokerikuorrutteisuutta, välillä esittäen ne sellaisinaan faktoina, selittämättä koskaan mitkä ovat syyt tähän ja millä perusteella jokin on oikea tulkinta.

Sisin elämästä ei saa kovin yksityiskohtaista kuvaa tämän perusteella, ja lisäksi vaikka se ei ainakaan ole liian sokerikuorrutettu tai hempeä, se oikeastaan kallistuu liikaa toiseen suuntaan mässäillen keisarinnan elämän traagisuudella ja hänen oman luonteensa vioilla. Sisistä tulee ylinegatiivinenkin kuva tämän perusteella, ja Merkle tekee monia väitteitä, joita eivät muut minun lukemani vakavat elämäkertateokset tue, kuten että Sisi olisi inhonnut poikaansa Rudolfia - Sisi ei inhonnut poikaa vaan oli välinpitämätön ja etäinen, koska oli nuorempana eristetty lapsistaan ja vanhempana ei yrittänyt tarpeeksi ylittää heidän välilleen kasvanutta muuria. Siinä on tietty ero varsinaiseen inhoamiseen, ja tämänkaltaiset väitteet saavat minut suhtautumaan epäluuloisesti moneen muuhunkin asiaan, jota Merkle sanoo. Siksipä en suosittele tätä kirjaa ihmiselle, joka ei tiedä paljonkaan keisarinnasta. Sen sijaan hänestä jo jonkin verran tietävälle kuvat ja satunnaiset yksityiskohdat voivat olla mielenkiintoisia.

Jätä vastaus tähän

tammik. 15., 2006 08:45 pm 1/2006: E.M. Forster: Maurice

1. E.M. Forster: Maurice

Päivämäärä:11.1.2006

Ensimmäistä maailmansotaa edeltävään aikaan sijoittuva romaani homoseksuaalisesta rakkaudesta. Forster kirjoitti sen alunperin vain itselleen eikä kuvitellutkaan voivansa julkaista sitä, ja se julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen 1970-luvulla.

Maurice on tavallinen englantilainen yläluokan poika, ei erityisen syvällinen eikä muutenkaan erikoinen - paitsi että naisten sijasta hän tuntee vetoa vain omaan sukupuoleensa. Se pakottaa hänet miettimään elämäänsä ja yhteiskuntaa ja tekemään rohkeita ratkaisuja rakkauden saavuttamiseksi ja ollakseen omalle itselleen uskollinen. Pidin kirjasta kovasti. Se on Forsterin tapaan älykäs ja myös inhimillinen, romanttinen ja kaunis. On hyvä, että kirjailijat joskus uskaltavat kirjoittaa sellaisen tarinan, mitä itse haluavat, vaikkeivät uskoisikaan sen menestymisen mahdollisuuksiin. Usein historiaan sijoittuvat homoseksuaalisuudesta kertovat tarinat ovat kauhean traagisia, jotta se olisi todenmukaista, mutta tässä tarinassa on toivoa ja kulkemista valoa ja itsensä hyväksymistä kohti. Forsterin aikana tarinassa olisi tietysti pitänyt tuomita homoseksuaalisuus ja ainakin rakkauden fyysinen ilmentymä, mutta hän kieltäytyi sitä tekemistä, ja se tekee tarinasta aidon ja ihanan.

Olen entistä innokkaampi lukemaan lisää Forsterin kirjoja (tämä on tosin ainoa, jossa on homoseksuaalisuutta, mutta hän on loistava kirjailija), ja haluan nähdä myös kirjasta tehdyn elokuvan. Oikein hieno ja ihastuttava kirja.

Musiikki: vaaliohjelma tv:ssä

1 kommentti - Jätä vastaus tähän

Back a Page